Ällistys ja kummastus

No johan on. En ole hylänny blogia ainoastaan siksi, että pyöritystä riittää, vaan myös siksi, että täällä idässä (tai siis etelässä) tämä firman rekrytointi-ihmisten mainostama langaton netti noudattaa itämeininkiä - periaatteessa kyllä, käytännössä ei.

Vuokraemännälle ei kannata mainita, koska "internet" oli edellisen keskustelun ainoa yhteinen sana. "Nettiyhteyteni ei toimi, enkä todellakaan aio maksaa siitä" olisi ihan liian korkea tason kommunikointia ihmiselle, joka onnistuu tällä hetkellä mutisemaan kassalla "kiitos" (paldies) - jos myyjää näyttää yhtään kiinnostavan.

Aina ei kiinnosta, ei edes joka kerta. Epäilen, ettei minuakaan kiinnostaisi täkäläisen kassan palkalla.

Se siinä tällä hetkellä. Aika kehno saavutus kolmen viikon oleskelulla. Mutta sopimuksessa lukeva kielikurssi on tilauksessa, näyttää vain ottavan sekin itäaikalisän.

Rekrytoin oma-alotteisesti virolaisen kollegan kimppaan, jotta voin kutsua meitä "ryhmäksi", koska yksityisopetusta ei järjestetä.

Lisänä vanha vaihtarin virsi: täkäläiset puhuvat englantia sen verran sujuvasti ja suurin osa kavereista on ulkomaalaisia, ettei tarvetta opetteluun ole.

Mutta siinä valitusosuus. Vuorokausi vaihtui juuri, joten otetaanpa tärkeimmät kiinni.

(Tässä blogikirjoituksessa aion vielä käsitellä viikon takaista Riga Pridea ja Euroviisuja, auttamattomasti myöhässä force majeur à la itä -syistä johtuen.)

Osoittaa kehnoa toimittajuutta, että Riga Pridella täkäläisen väestön homofobia tuli shokkiyllätyksenä. Toisena yllätyksenä tuli se, että Suomen mediassa Riian Pride mainittiin vain Iltalehden lyhyessä pätkässä. Harmitti, etten ymmärtänyt tehdä tapahtumasta juttua.

Kuvat puhunevat puolestaan. Vastamielenosoitukseen poliisiaitojen taakse kerääntyi ymmärtääkseni enemmän Priden vastustajia kuin itse mielenosoittajia.

Ero ryhmien välillä on selvä: kummalla puolen aitaa mieltään ilmaisevan ihmisen naapurina tai kämppiksenä mieluummin asuisit? Kumman kanssa voisit käydä sivistyneen keskustelun, jossa molempien mielipiteitä kunnioitetaan?

Sateenkaari-ideologia herätti paikallisessa väestössä yllättävän suuria intohomoja raamatunlauseita myöten, vaikka Latvia ei erityisemmin uskonnollinen maa olekaan.

Pahimmasta kyltistä ei ole kuvaa; latvialainen tuttava tulkkasi, että siinä väitettiin homouden parantuvan vain kaasukammiossa.

Eikö tällaisesta herjauksesta tule sanktioita?






Kuulemma ei, koska homot eivät ole uskonnollinen ryhmä. Jos juutalaista herjaisi, häkki heilahtaisi, mutta homoja saa haukkua ihan laillisesti.

Tänä vuonna poliisien ympäröimältä mielenosoitusalueelta - puistoon aidattu karsina - sai lähteä vähin äänin vapaasti. Edellisellä kerralla mielenosoittajat oli kuljetettu bussilla pois keskustasta pois aggressiivisten vastamielenosoittajien ulottuvilta.

Puistossa liimasimme käsivarsiin Amnestyn feikkitatuointeja sateenkaariaatteen puolesta. Maanantaina menin kuntosalille, tietysti t-paita päällä.

Suomessa olisin heilutellut puntteja ylpeänä, katsokaa kuinka aktiivinen olen ollut. Täällä katselin hetken muutamaa tatuoitua pumppaajaa ja hipsin vessaa pesemään tatuoinnin pois.

Kättä raapiessa tuntui pahalta, koska etenkin täällä suvaitse- vaisuus tarvitsisi tukea.



Mutta kun ajatusmaailma saattaa olla noinkin vieras, ei yksin liikkuvan pienen naisen ehdoin tahdoin kannata provosoida. Valitettavasti.

Ensi vuonna Baltic Pride pidetään Vilnassa, sen jälkeen Tallinnassa ja sitten jälleen Riiassa.

Toivottavasti kolmen vuoden kuluttua mielenosoittajia on enemmän kuin vastustajia ja poliiseja yhteensä.

Niin. Ne Euroviisut. Voi Suomi, minkä jälleen teit. Virolaisen naisjääkiekkojoukkueen ja ruotsalaisten kollegoiden edessä Suomen edustusräpellys ei mennyt alas edes kuohuviinillä.

Ja loppuun kevennys: Euroviisuillan jälkeen, noin neljän tunnin levottomilla yöunilla osallistuin sisaruskansojen yhteisjoukkueen kera Riian maratonille. 41.40, viiden kilometrin minimaraton.

Jäi vain hieman kaivelemaan, kun vieressä kipittänyt, hieman puudelia suurempi hauveli sai todennäköisesti paremman ajan (parempi loppuspurtti, tai sitten piski oli doubattu).

Mutta siitä se lähtee. Seuraavaksi viestimaraton (10 km per jäsen) ja sitten puolikas. Ja siihen se sitten jää. Koko matka olisi hullujen hommaa - eihän sitä juoksisi koirakaan.