Asioita joita

Loensa lukeneet muistanevat Listat - ajattelin apinoida. [Ei tod. mikään uniikki idea; Loe listakopioineen löytyy lukuisista blogeista. toim. huom.]

Eli asioita joita minulla on (ja jotka otan mukaani) ja asioita joita minulla ei ole (mutta jotka haluaisin). Koska tässä on lopun ajan meininki muutenkin, herkistellään sen verran, että lisätään pötköön lista niistä asioista, joita minulla tulee ikävä.

Koska arvon Erlend oli tarpeeksi fiksu pitääkseen listat konkreettisella tasolla, pidättäydyn abstrahoimasta asioita liikaa - tai yhtään. The Lista välttää säälittävän pateettisuuden näennäisellä yksinkertaisuudellaan - ajattelin apinoida.

Asioita joita minulla on (mukana)
Läppäri, hiukan oikutteleva
Mutterikahvipannu, 1 normi- tai 3 espressokuppia
Vilkuttava humanoidi (I'm an alien, I'm illegal alien...)
Nokia, toiminee
Ericsson, roskiskamaa (terveisiä taskuvarkaille) [se on kyllä Samsung. toim.huom.]
Kamera (jotta blogia voisi täyttää tekstin sijaan kuvilla)
Gradu (erittäin konkreettinen)
Scherbenpark (Alina Bronskyn vihainen teiniangstitilitys, ajattelin kääntää kurssityöksi)
Epilaattori (ei tunnu missään)
Lenkkarit (jos pääsisi lenkille)
Joogamatto (jos tulee tarve vetää perseet olalle)
Melkein litteä napa (kyllä se siitä...)
Aurinkolasit (lasken kauniin kesän varaan)
Sandaalit ja tennarit (mun kiinalaiskintuilla ei kävellä korkkareilla Riian mukulakivikaduilla)
Riian matkaoppaita, 2 kpl
Latvian ja venäjän fraasikirjat
Venäjän sanakirja (latvian olen unohtanut tilata, vieläköhän ehtisi...)

Asioita joita minulla ei ole
Miniläppäri
MP3-soitin
Televisio
Radio
Zoom
Spinning-kengät
Nyrkkeilyhanskat (nää lyö laudalta kaikki liilat ja roosat naistenvermeet)
Uudet Adidas Okapi -tennarit kokoa 3,5 (jota ei löytynyt Berliinistä, Budapestista, Roomasta eikä kuulemma Espanjastakaan. Vanhat on Tampereen Stockalta vuodelta 2005).
Kuoro (Baltian maat ovat laulumaita, toivottavasti)

(ja sitten epärealistinen tahtoo-osuus)
Uusi Jopo (vanhakin kävisi)
Yamaha Modus H01, punainen (söpöin digipiano ever)
Cembalo (harppukin olis kiva, mutta ei nyt ihan överiksi vedetä)
Heila helluntaiksi (juhannuskin käy, joko siellä tai täällä)
Pidemmät ja isommat jalat (jotta voin ostaa Adidas Okapi -tennarit normiliikkeistä)

Asiat joita tulee ikävä
Iltalenkit (erittäin konkreettisesti)
Näsijärven ranta
Salaattibaari (millä mä oikein elän?)
Lukuisia ihmisiä, tietänevät sisimmässään
[Tulkaa ihmeessä käymään, any time, my home is your home]
Kuoroa olenkin jo kaivannut (tauko on tehnyt tehtävänsä)
Tämän kevään treeniryhmä (vaikka hikistä onkin ollut)
Omenahyve (aito oululaisnami)
Oulun torin patiot (Air Baltic lentää Ouluunkin)
Kesämökkeily [kutsuja otetaan vastaan]

[List under construction]

Minäkö tavisturisti?

Mitähän tästäkin pitäisi ajatella? Helsingin Sanomien (09/04/24) Riiasta kertovan jutun mukaan KRP:n - eli rikosylikomisario Lars Henrikssonin - mukaan suurin tavalliseen turistiin kohdistuva rikosuhka maailmalla on Riiassa.

Pippurisuihkeet jemmaan ja oikea suora kuntoon? Varovainen tietysti pitää olla joka paikassa, mutta ennen kuin tolaltaan säikähtää, olisi ehkä aihetta pohtia, mikä ja kuka on jutun "tavallinen turisti" Riiassa ja millaisten rikosten kohteeksi tämä tavis joutuu.

HS:n jutun ja Suomen Riian suurlähetystön matkustustiedotteen poliittisesti korrektien rivien välistä olen lukevinani, etten ehkä aivan vastaa tämän tavisturistin profiilia.

Minulla kun ei ole tapana käydä yksin eikä änkyräkännissä "alan baareissa" retostelemassa luottokorttieni kanssa, eikä minusta ole kovin hohdokasta päästä tarjoamaan kalliita drinkkejä kauniille parikymppisille naisille.

HS ystävällisesti ohjeistaa tavisturistia mm. seuraavasti: "Älä pissaa ulkona, se ei ole vankilan tai kalliin sakon arvoista."

Ei varmaan, ei. Viimeksi olen tainnut kaupunkialueella hoitaa pienen asian teininä Ainolanpuiston pusikkoon. Luonnon kutsuessa, kun baarin vessaankaan ei päässyt.

Myönnettäköön, että tiettyä kielletyn asian hohtoahan siinä oli teinityttöporukalla. En kuitenkaan hingu kuseskelemaan niin Riian kuin minkään muunkaan kaupungin porttikongeihin.

USA:n Riian suurlähetystön sivuilla on lista baareista, joihin luottokorttihuijaukset keskittyvät. Kuten myös prostituutio ja alan järjestäytynyt rikollisuus.

Olettaisin, että näin tavisturistimassasta poikkeavana yksilönä (=nainen) en varsinaisesti kuulu näiden kuppiloiden kohderyhmään.

[Feministiosuus: Telaketju- ja vähän pehmeämpääkin feministiä riepoisi, että HS:n ja KRP:n tavisturisti on oletusarvoltaan mies. Tai itseasiassa sika. Tyhmä sika. Todennäköisesti alempaa kastia oleva sika, joka on sukua Tallinnan lautoille pesiytyneelle tuulipukuporsaalle, joka pohjustaa viinanhakureissuaan täyttä päätä jo ennen kuin lautta lähtee Helsingin-satamasta. MIKSI SITÄ EI KIRJOITETA JUTTUUN? - jonka kirjoittaja, HS:n Tallinnan-kirjeenvaihtaja Kaja Kunnas, on kaiketi nainen. ]

Jotta ei ihan vitsiksi mene, toki suurlähetystön matkustustiedotteen asialliset neuvot kannattaa pitää mielessä ja silmä valppaana.

Matkustustiedotteessa kehotetaan välttämään luottokortin käyttöä maksuvälineenä. Itse asiassa tiedotteessa lukee, että edustusto suosittelee välttämään kortin käyttöä yökerhoissa. Siis: yökerhoissa. Järkevintä lienee pitää käteistä mukanaan muutenkin vain sen verran kuin tarvitsee.

Taksit syyllistyvät joskus ylilaskutukseen, yleensä juopuneilta asiakkailta. Öiseen aikaan on syytä välttää yksin ja päihtyneenä liikkumista. Välttelisin Tampereellakin.

Niin, mitähän tästä pitäisi ajatella? Jos siis tulee aivan välttämätön pakko päästä radalle nakit silmillä, lennän Tampereelle sikailemaan "turvallisesti" - halpa leka messissä.

Things to remember

Ihan noin vain reppu olalla ei nykymaailmassa laivaan hypätä ja seilata toiselle puolen palloa. Nyt lennetään. Ja kasvatetaan hiilijalanjälkeä niin, ettei kehtaa nimeään jalanjälkitestiin laittaa. Mille lie mustalle listalle luonnonvarojen suurkuluttajana joutuisi.

Ennen koneeseen astumista on muutama asia hoidettavana. Toinen mokoma odottaa siellä missä koneesta astuu ulos. Onneksi täällä päässä suurin osa onnistuu netin kautta.

Ennen lähtöä on oltava ruodussa seuraavat asiat:

• Eurooppalainen sairaanhoitokortti: oikeuttaa sairaanhoitoon EU/ETA-maissa ja Sveitsissä. Ilmaisen kortin saa Kelalta.
• Rokotukset: Baltiaan suositellaan A- ja B-hepatiittia ja punkkirokotetta.
• Verotus: Työntekijä kuuluu sen maan verotukseen, jossa on töissä ja asuu. Veroilmoitus Suomeen pitää kuitenkin tehdä. Yrittäjien verotus menee kotimaahan.
• Muuttoilmoitus postille ja maistraattiin, kätevästi netissä.
• Matkavakuutus: kolmen kuukauden jälkeen tarvitaan matkustaja- ja matkatavaravakuutuksen lisävakuutus.
  
• Puhelinliittymästä pois puhepaketit, pelkkä peruskuukausimaksu lienee halvin.
• Kansainvälinen opiskelijakortti, jolla mahdollisesti saa opiskelijaetuja, suomalainen ei käy.
• Henkilökortti, jotta passia ei tarvitse raahata henkilöllisyystodistuksena.
  

Tilasin Kelan nettisivuilta eurooppalaisen sairaanhoitokortin kotiin. Toivottavasti Kusti polkee, vaikka vähän lakkoileekin.

Lisätietoa: http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/040504143116MH?openDocument

Ei taida kovin moni satunnainen matkailija tietää Baltiaan suositelluista rokotuksista. A- ja B-hepatiitti ovat maksatulehduksia, joihin ei ole hoitoa.

A-hepatiitti leviää huonon wc- ja käsihygienian sekä ruoan ja juoman välityksellä. B-hepatiitti leviää kehon eritteiden kautta. Ellei harrasta suonensisäisiä huumeita tai suojaamatonta seksiä, sen voi myös kehnolla tuurilla saada verituotteista, jos sattuu joutumaan onnettomuuteen.

Lisätietoa: http://www.rokote.fi/matkaajanrokoteopas/

Minulla hepatiittirokotukset jäivät viime tippaan, ja rokotussarjaa pitää tulla täydentämään toukokuun lopulla. Kallis on terveys: ensimmäinen hepatiittirokote maksoi 46€, toinen ja kolmas varmaan samaan verran. Mutta sittenhän ne ovat ja pysyvät; Twinrix-rokotteella B-hepatiittisuoja on lopun ikää, A-hepatiittisuoja noin 20 vuotta.

Punkkirokotetta ei YTHS:n terveydenhoitajan mukaan tarvita, ellei asiakseen juokse pitkin pusikoita ja rantaheinikoita. Rantapäivän jälkeen kannattaa tosin tehdä punkkitarkastus.

TeleFinlandin liittymästä puhelut Latviasta maksavat 0,5612 €/min, ettei pitkään viitsi jaaritella. Tekstiviestit mistä tahansa ulkomailta maksavat tällä hetkellä 29 snt/kpl, mutta asiakaspalvelun mukaan kesällä kappalehinta laskee 11 senttiin. Mikä on ihan mukava alennus.

TeleFinlandin hinnat eri maista: http://www.tele.fi/Liittym%E4t/Ulkomailla/Matkalla+hinnat

Pääasiallinen yhteydenpito lienee järkevintä netin kautta: Skype, Messenger, iki-ihana Facebook ja perussähköposti, mitä nyt kukin tykkää käyttää. Minun nirsoja korviani Skypen kehno äänenlaatu ärsyttää niin, etten ole kovin kauaa kivaa juttuseuraa.

Muuttoilmoitus maistraattiin ja postille: www.posti.fi/muuttoilmoitus/

Mutta siis touhua riittää muutto-operaation lisäksi. Eipä ehdi juuri muuta miettiä. Mikä lienee ihan hyvä, koska muutoin hyppisin seinille. Gradu ei yllättäen ole viime aikoina edennyt.

Hyödyllisiä sivustoja maastamuuttajalle:

Google ystävällisesti löysi mm. tämän sivun, jonne on koottu tietoa ulkomaanharjoitteluun lähteville:

https://www.jyu.fi/hallinto/rekrytointi/opiskelija/harjoittelu/ohje

Työvoimatoimiston Eures-sivuilta löytyy maastamuuttajan muistilista, jossa on hyödyllistä tietoa mm. verotuskuvioista ja työttömyysturvasta:

http://www.mol.fi/mol/fi/00_tyonhakijat/02_tyonhaku_ulkomailta/10_muistilista/index.jsp

Ulkoasiainministeriön sivuilta löytyvät mm. suurlähetystöjen yhteystiedot ja matkustustiedotteet maittain: http://www.formin.fi

Esimerkiksi Latviaan lähtijälle Riian suurlähetystö:

http://www.finland.lv/Public/Default.aspx

Ei tunnu missään

Se on sitten vajaat kaksi viikkoa enää. Pitäisi ruveta pakkailemaan muuttolaatikoita. Nyt kai pitäisi tuntua joltakin - vaikka haikealta tai jännittävältä tai jotain - kun ei vaan tunnu. Mutta mulla onkin suhteellisen korkea kipukynnys.

Huomenna porukat tulee pakettiauton kanssa, ja viikonloppuna pitäisi pistää elämä pakettiin. Se viedään kotikotiin varastoon ainakin vuodeksi. Minä rakennan uuden alusta ja katson sitten, ovatko ne yhteensopivia.

Tai tulen takaisin samaan pisteeseen, jossa on junnattu ainakin vuodesta 2003. Oi ihana ikinuoruus - kaiken se kärsii, kaikessa kokeilee, kaikessa toivoo, kaiken se unohtaa. Ja alusta aloittaa.

Luin hiljattain mielipiteen, jonka mukaan parisuhde on perusta kaikelle elämässä - ihan noin oletusarvona. Alkoipa normimuurit ahdistaa. En allekirjoittaisi väitettä edes pakon edessä.

On oltava vaihtoehto, joka on ihan yhtä hyvä. Niinpä rakennankin elämäni (huom. monikkomuoto) mieluummin ilmaan kuin parisuhteen varaan: sieltähän ne levähtävät kevyesti eri suuntiin eivätkä kaadu rysähtäen ja hajoa tomuksi.

[Knopologiaknoppi: Kun kerran puolet avioliitoista päätyy eroon, ei ole edes fifty-sixty-tsäänssejä olla onnellisten (kaiketi) voittajien joukossa. Vain ohikiitävää...]

Noin teoreettisella tasolla minua ei haittaisi, jos joku tai jokin joskus rajoittaisi minun elämääni siten, että ei tulisi mieleen katsella töitä muualta.

Mutta en osaa kuvitella, milloin luottaisin toiseen ihmiseen niin paljon, että uskaltaisin rakentaa sen varaan. I, me and myself, me ollaan ihan hyvä tiimi.

[Feministiosuus: Why oh why se menee aina niin, että nainen luopuu, jää kotiin, joka on siellä, missä miehelle sopii etc etc etc. Ei tule kauppoja - ellei eduista neuvotella.]

Jepjep. Ikä tekee kriisin ja blogi kutsuu tilittämään. Luiskahti vähän sivuraiteille. Mutta siellä ne boa-käärmeet luikertelevat ja syövät huopahattuja aamupalaksi.

Mutta takaisin asiaan: Meitsi lähtee meneen. Piste. Se oli sitten siinä.

Todellisuus vetää turpaan myöhemmin.

Prologi II: Kriisifarssi

Talouskriisin kurimuksessa media-alalle otettiin tänä vuonna kesätyöntekijöitä noin kolmannes edelliskesää vähemmän. Kaoottinen kevät työnhakijalle. Media-alan kesätyönhausta työnantajien panikoinnin ja YT-sähellyksen keskellä voisi kirjoittaa noin 2,5-näytöksisen farssin *, jonka synopsis ** menisi näin:

Joulukuu :
Tuhannet työnhakijat sadattelevat amatöörimäisesti suunniteltujen nettihakulomakkeiden kanssa: [sensuroitu painokelvottomana]
Ohjelmat kaatuilevat, hakemuksia häviää.
Työnhakijat: [ketutusta ad lib]

Tammi-maaliskuu:
Talouskriisi: Paniikin lietsontaa ja työnantajien pelottelua.
Työnantajat vastaavat: YT, YT, YT, YT.
Valitsevat vanhoja tuttuja tai vaimonserkunkumminkaimoja, loput arpovat aakkosista. Tarjoavat harjoittelijan palkkaa, vajaata työviikkoa tai kuukauden pestiä korpikuusen kannon alla.
Työnhakijat: [ketutusta ad lib]

Helmi-huhtikuu:
Rekrytointivastaavien sekokuoro kaanonina, fuugana, potpurina, vapaasti resitoiden tai varioiden:
"Valinta ei tällä kertaa kohdistunut teihin."
"Valinta ei tällä kertaa kohdistunut teihin."
"Valinta ei valitettavasti tällä kertaa kohdistunut teihin."
"Valinta ei tällä kertaa kohdistunut teihin." [da capo ad infinitum]
Työnhakijat: [ketutusta ad nauseam]

FINE ***

* Tässä farssissa ei huomioida työnantajan näkökulmaa, sillä kriisin keskellä jokainen tuijottaa omaan napaansa.

** Synopsis on hyvä käsikirjoittamisen vaihe, koska siinä kokonaisuus ei vielä peity yksityiskohtien alle. Keskeinen idea, perusristiriita ja rakenne ovat selvästi hahmotettavissa. Lähde: http://elokuvantaju.uiah.fi

*** Toivomme, että jatko-osan Kesätyökisan onnelliset voittajat miljöönä ei ole työterveyshuolto eikä keskeisenä ideana työuupumus.

Epilogi: Pompoti pom

Kesätyönhakijoiden pompottelu sai lopulta tragikoomisia piirteitä. 24. maaliskuuta Helsingin Sanomat lähestyi sähköpostitse:

"Kiitos hakemuksestasi Helsingin Sanomien kesätoimittajan tehtävään sekä mielenkiinnostasi lehteä kohtaan. Olemme käsitelleet kaikki hakemukset ja valinneet mielestämme sopivimmat hakijat. Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun."

Helsingin Sanomien kesätyönhaku loppui 9. tammikuuta. Näin tehokkaasti toimii "valtakunnan ykköslehti".

Surkuhupaisaa kuuluu tulevan valituillekin: Kainuun Sanomien kesätyöntekijät tekevät ensi kesänä vajaata viikkoa.

Ylityöt olivat jo ennen talouskriisiä KS:lla itsestäänselvyys. Niinpä nyt on arvoitus, kuka työt tekee. Kenties kesäläiset täyttelevät ylityökaavakkeita entistä ahkerammin. Siitä seuraa työn iloa myös Alman palkanlaskijalle.

Suorituspisteet kesätyökisan nopeimmasta bumerangista sai Aamulehti: vastaus tuli jo 5. tammikuuta. Valitettavasti. Tyylipisteitä ei tästäkään herunut:

"Painotimme kesätoimittajavalinnoissa ammattitaitoa, työhistoriaa, monipuolisuutta ja ideointikykyä. Juttunäytteissä korostuivat uutismaisuus tai palveluasenne. Toivottavasti vielä taitojesi ja kokemuksesi karttuessa haluat hakea uudelleen meille töihin."

Taitojen ja kokemuksen karttuessa ei toivottavasti enää tarvitse. Olisi mukava saada vakityötä, jolloin ei tarvitsisi hakea uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Ja niin edelleen.

Tilitysosuus: Erään kesätyönhakijan tarina

Talouskriisin kiristämä kesätyökilpailu pääsi yllättämään, niin sanotusti housut kintuissa. En ole aiemmin hakenut kesätoimittajan töitä, sillä sain harjoittelupaikkani helposti – korpikuusen kannon alta Kainuusta – ja jäin sinne töihin.

Kunnes väsyin: 60 ylityötuntia heinäkuussa. Kuinkas sattuikaan, että parhaaseen mökkeilyaikaan. Työsuhde päättyi kesän jälkeen kestomigreeniin. Ei Alman palkalla kannata itseään työllä tappaa.

Olisin saanut toimittajan pätkätöitä vuoden alusta, jälleen sivistyksen ulkopuolelta. Paikka vaikutti edellistä organisoidummalta, mutta: "Meillä saa sitten tehdä monimediaa, ja sinähän et ole valmistunut."

Toisin sanoen: Saat suoltaa juttua eri välineisiin ihan samaan hintaan, eikä tarvitse maksaa mitään. Ilman tutkintoa ei tarvitse maksaa täyttä palkkaa. Täydellinen työntekijä.

[Latistetaan nyt draamaa sen verran, että toki olisi pitänyt maksaa täysi palkka, koska työkokemusta oli yli vuosi. Mutta henkilöstöpäällikön tehtävähän on sumuttaa työntekijää niin paljon kuin ehtii.]

Nuppia alkoi kiristää vanhaan malliin, yöunet menivät migreeniä muistellessa. Tein kenties tyhmänrohkean päätöksen kieltäytyä töistä.

Keväämmällä kadutti. Alkoi valjeta, ettei työkokemus susirajan takaa merkitse etelässä mitään. Onnistuin puhumaan itseni työhaastatteluun vain yhteen tiedottajan paikkaan, yhteen sanomalehteen ja yhteen paikallisradioon. Tiedottajaksi otettiin pätevämpi ja lehteen vanhoja tuttuja.

Sanoma tarjosi kahden kuukauden feature-osaston pestiä Etelä-Saimaasta ilman haastattelua, mutta persnettoahan siitä vain olisi tullut, kun kahta kämppää olisi joutunut maksamaan. Kokemuksenakin mitätön.

Niinpä en kohdistanut valintaani heihin sillä kertaa. Valitettavasti.

Maaliskuulla sentään Kainuun Radio lupaili vanhempainvapaansijaisuutta, paikallistuntemuksen vakuuttamana. Yle on kuitenkin Yle, ajattelin, ja valmistauduin taas jättämään sosiaalisen elämän Tampereelle. Kaveri tarjosi selloaan lainaan, ettei aika tulisi pitkäksi. En soita selloa.

Kului viikkoja eikä sopimusta kuulunut. Kehotettiin olemaan julkistamatta asiaa vielä, sillä valinnastani tehtäisiin vasta esitys eteenpäin. Ymmärsin, että varsinainen päätös tehdäänkin jossain koneiston syövereissä. Jännitys jatkui: mitä jos Ylekin alkaisi säästää?

Kaverin kaverille oli luvattu paikka Neloselta ja ilmoitettu sitten, ettei töitä olekaan. Tyyppi otti yhteyttä liittoon, ja liittohan älähti. Suullisen sopimuksen perusteella hän saa rahat, mutta ei töitä.

Jos Yle päättäisi säästää, minulla tuskin olisi saumaa samaan: minua oltiin vasta esittämässä sijaiseksi, kukaan ei ollut varsinaisesti sopinut kanssani mitään. Oli vain maakuntaradion päällikön sana siitä, että asuntoa voi ryhtyä etsimään.

Yllättäen Riiasta otettiin yhteyttä ja kyseltiin, kiinnostaisiko inhouse-kääntäjän työ. Olin kysynyt töitä tammikuussa, mutta silloinen paikka oli jo täytetty. Nyt oli auki uusi paikka. Miksei, oman alan vakitöitä. Luvassa koulutusta, kv-kokemusta, uudet kuviot, uusia kieliä. Miksei?

Mutta suomalaisittain surkeahko palkka, pärjäisikö sillä? Ja minähän mietin. EU-kääntämistä ulkomailla suurkaupungissa vai radiotyötä susirajalla, anti-ulkomaassa? Hyppy tuntemattomaan vai taistelua tylsistymistä vastaan?

Onneksi puhuin ihmisille. Kajaanilaislähtöinen – kuten lehdissä sanotaan – kaveri sai hihityskohtauksen. Riiassa työskentelevän kääntäjän mielestä Kainuusta pitäisi tarjota vähintään toimituspäällikön paikkaa, että kannattaisi edes harkita. Toinen kaveri ilmoitti tulevansa Riikaan kesäkämppikseksi. Kiroptaktikkokin valitsisi Riian.

Käännöstieteen tohtori neuvoi diplomaattisesti: Riian kokemuksesta on varmaan hyötyä – mutta Ylekin olisi varmaan mielenkiintoinen. Kiva että saat valita. Niinpä, kaiken tämän jälkeen.

Toisinaan vaikeinkin valinta voi olla itsestäänselvyys. Elän vain itseäni varten, minun tarvitsee elättää vain itseni, ajatella vain itseäni. Mikään ei sido minua mihinkään.

Eikä mikään, edes määräaikainen pätkäsopimus, estä minua ottamasta osaa ensi kesän kisaan. Eipä myöskään velvoita.Lentolippu on sähköpostissa.

Prologi: Lähtölaskenta alkaa

Kolme viikkoa. Vapun jälkeen kone nousee Tampere-Pirkkalan lentokentältä ja vie minut mukanaan Riikaan, aivan uuteen elämään. Paluulippua ei ole. Dramaattista, eikö?

En sanonut, että paluuta ei ole. Ryanair kuljettaa Riiasta Tampereelle päivittäin tunnissa. Siis melkein kotona koko ajan.

Paitsi että kulttuuri, valuutta, yhteiskunta, kielet ja mitähän vielä muuta on paljon kauempana, kuin tunnin matkan päässä "meistä". Mielessäni Baltia liittyy niin paljon tuohon suureen tuntemattomaan itään, että sijoitan Riian kauas kaakkoon.

Pääsiäisenä Oulujoen rannalla joutsenten laulu pitää pitää yölläkin hereillä. Suuret siivet suhisevat pään yli matkalla pohjoiseen, tulossa jostakin kaukaa. Kolme viikkoa.

Vilkaisu Google Mapsiin paljastaa, ettei Baltia suinkaan ole kaakossa. Joutsenentietä etäisyys Tampereelta Riikaan on saman verran etelään, kuin pohjoisessa Ouluun. Sijaitsemme samalla aikavyöhykkeellä. Olen jälleen kartalla.

On todellakin aika lähteä, jos näitä mietin mielessäni, noita pohdin povellani. Stimuloimaan ajatusmaailmaa uudella kulttuurilla ja uusilla kielillä. Lähtölaskenta alkaa.